Leffablogi

Jokainen elokuva jossa Uusiseelantilainen herrasmies Russell Crowe suvaitsee näyttää usein sänkistä leukaansa, on minulle jonkin sortin merkkitapaus. Vaikka olenkin valmis myöntämään että saman tason pravuurirooleja kuin mitä esim. The Insiderissa tai A Beautiful Mindissa ihailtiin ei olla viime vuosina Crowelta nähty, niin mies on ollut mitä mainioimmassa vireessä myös 2000-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Suosikkinäyttelijästatusta tosin hieman hiertää se, että viime vuosina Crowe on tuntunut valitsevan rooleja joissa hän enemmän ja enemmän jyrää pelkällä karismallaan. Henkilöhahmot eivät suinkaan ole toistensa klooneja, mutta Crowe voisi mielestäni olla mukana enemmän myös ns. perusdraamoissa. Moitteista huolimatta en epäröi silti hetkeäkään nimetä Crowea yhdeksi tämän hetken parhaimmista miesnäyttelijöistä. Yksiulotteisimmillaankin hän vangitsee huomioni.

Robin Hoodin (malliesimerkki karisma-roolista) lisäksi Russell Crowe nähdään tänä vuonna ainakin Yhdysvalloissa Paul Haggisin ohjaamassa rikosdraamassa The Next Three Days. Jos olen ymmärtänyt hajanaiset yhden rivin synopsikset oikein, niin Crowen vaimo joutuu syyttömänä vankilaan ja tästä kimpaantunut aviomies päättää hakea petikaverinsa pakomatkalle. Ei mikään hirveän häkellyttävä konsepti, mutta jotenkin en jaksa uskoa että Haggis istuisi ohjaajan pallilla jos kyseessä olisi tusinatoiminnan ABC-kirjan sääntöjä pilkulleen noudattava tuotos. Sivuhuomatuksena todettakoot, että tämäkin elokuva on remake. Alkuperäisteokseta Pour elle vastasi vain pari vuotta sitten Fred Cavayé. Hän on ollut mukana The Next Three Daysin käsikirjoittajana.

Paul Haggis on rankasti mielipiteet jakava käsikirjoittaja / ohjaaja. Vaikka hänen mollaamisestaan tuli suorastaan muoti-ilmiö Crashin yllättävän Oscar-taipaleen jälkimainingeissa, niin itse en tuohon jengiin kuulu. Myönnettäkööt että pahimillaan Haggisin tarinoissa on todella, todella limaisen sokerisia kohtauksia, jotka eivät toimi kuin äärimmäisten  osaavien tekijöiden näpeissä. Viimeisen päälle loistokas näyttely on ensimmäinen askel, jota ilman Haggis-kohtaukset eivät tule toimeen. Ilman sen suurempaa häpeän puuskaa olen valmis sanomaan, että mielestäni Crash on kuin onkin aika lailla selvästi vaikuttavampi elokuva kuin kilpahevosena vuoden 2005 Oscar-gaalassa toiminut Brokeback Mountain (arvostelu). In the Valley of Elah (arvostelu) ei ole mielenkiintoisesta aiheestaan huolimatta saman kaliiberin elokuva, vaan sortuu liialliseen alleviivamiseen – josta toki Crash ei ole vapaa.

Hutiksi en In the Valley of Elahia voi kuitenkaan laskea, vaan se on ihan hyvä elokuva. Paul Haggis ja Russell Crowe muodostavat sellaisen kaksikon, että vaikka en tuota alempaa löytyvää traileria uskallakaan katsoa, niin odotan The Next Three Daysin olevan paljon muutakin kuin typeränpuoleinen hölmöily Prison Breakin tyyliin. Jenkkiensi-ilta on 19. päivä marraskuuta. Elokuvan Suomeen saapumisesta ei ole vielä tietoa.


Tagit: , , , ,

Ridley Scottin ohjaama Robin Hood on valittu Cannesin elokuvafestivaalien avauselokuvaksi. Vaikka kyseistä valintaa voi tietysti jonkinasteisena kunniana pitää, niin valitettavasti se ei todellakaan ole mikään laadun tae. Vaikka Cannesia – ihan syystäkin varmasti – pidetään jonkinlaisena ns. taide-elokuvien punaisena mattona, niin avauselokuvien suhteen festivaali on tehnyt viime vuosina myönnytyksiä massojen suuntaan.

2000-luvulla Cannesin avauselokuvana ovat toimineet sellaiset vuosikymmentenkin kuluttua muisteltavat klassikot kuin pöhkö Da Vinci Code ja tässäkin blogissa ihan riittävästi mollattu X-Men: The Last Stand. Viime vuonna Cannesin avasi Pixarin animaatioelokuva Up, joten on siellä jotain muutakin kuin patalappuja nähty.

Yleensä elokuvan Cannesin päätymisessä on se erinomainen seuraus, että kriitikot pääsevät näkemään leffan ja näin ollen joko nostamaan / laskemaan tämän kirjoittelijan (ja miksei muidenkin) ennakko-odotuksia. Robin Hoodin kohdalla näin ei kuitenkaan tule käymään. Cannesin elokuvafestivaali käynnistyy 12. päivä toukokuuta ja Scottin ohjaus saa Suomen ensi-iltansa tasan samana päivänä.

Olen onnistunut pitämään odotukseni Robin Hoodia kohtaan varsin kohtuullisina. Odotan edelleen elokuvaa innolla ja toivon kovasti sen olevan Scottin seuraava laatuohjaus. Mihinkään järjettömään ennakkohehkutukseen en ole kuitenkaan mielestäni sortunut, mikä on sinällään pieni ihme kun katsoo Sherwoodin metsissä pomppijoiden nimiä. Russell Crowe ja Cate Blanchett ovat sellainen näyttelijäkaksikko, että paha on paremmaksi pistää. Tähän päälle kun heitetään vielä R. Scottin nimi, niin hype-rummun pitäisi tikata komppia aika kiivaaseen tahtiin.


Tagit: , , , ,

Kevin Macdonaldin ohjaama State of Play löytyi koko vuoden ajan odotuslistalta ja kiitos tästä kuuluu pitkälti aihepiirille sekä ennen muuta Russell Crowen läsnäololle. Journalisteja ja politiikkaa sekoittava trilleri saa alkunsa kongressinedustaja Stephen Collinsin (Ben Affleck) avustajan kuollessa oudossa metroturmassa. Tarjolla on sutjakkaasti etenevää, joskaan ei millään lailla uusia uria aukovaa draamailua vahvalla perustoteutuksella.

Brad Pitt jättäytyi pois State of Playn pääosasta ja kertoi syyksi käsikirjoituksen keskeneräisyyden. Vaikka itse tarina onkin koherentti, niin kolmen eri kirjoittajan näppäimistön läpi kulkema käsikirjoitus on dialoginsa suhteen ajoittain pulassa. Nokkelat kohtaukset eivät ole kovinkaan nokkelia (Tony Gilroy jälleen mukana, miehen Duplicityssa samaa vikaa) ja muutenkin monet keskustelut vaikuttavat siltä, että ne ovat pikemminkin kotoisin ensimmäisestä käsikirjoitusvedosta kuin kuvauspainoksesta.

Kuten todettua, itse tarina on kuitenkin asiansa osaava kokonaisuus, jossa jännitystä ja kiehtovia tilanteita vyörytetään tasaisella tahdilla kuvaruudulle. Pienoisena ongelmana voidaan kuitenkin pitää sitä, että juonesta puuttuu todelliset yllätykset. Niitä kyllä koitetaan hakea, mutta käänteiden ennustaminen on valitettavan helppoa ilman suurempaa yrittämistä. Pisteet kuitenkin siitä, että itse kohtaukset ovat tehokkaita.

State of Play on kaikin puolin laadukkaasti tehty. Kerronta rullaa terävästi ja lopputulosta on mielekästä katsottavaa, vaikka State of Play ei mikään visuaalisuunen ilotulitus olekaan. Roolisuoritukset ovat liki kaikki keskivertoa parempaa tasoa, mainittakoon erikseen turhan monien sylkykuppina toimiva Ben Affleck, joka tekee mielestäni oikein mallikkaan roolin. Elokuva kuitenkin pyörii Russell Crowen tulkitseman Cal McAffreyn ympärillä ja vaikka suosikkini ei mitään elämää suurempaa roolityötä teekään, kantaa hän elokuvaa vaivatta tapahtumasta toiseen.

Kevin Macdonald tasapainoilee the viestinsä läpitakomisen kanssa ajoittain hieman varomattomasti. Vaikka sinällään korruptio, journalismin tärkeys, aseteollisuuden vaarallisuus ja sen semmoiset teemat ovatkin tärkeitä, niin aika ajoin tuntuu siltä, että pointin ymmärtämiseen olisi riittänyt hipaisu nyt koettavan tönimisen sijaan. Vaikka State of Playssa selkeät ongelmansa onkin, niin sujuvasti etenevää ja laadukkaasti tehtyä poliittista trilleriä on aina ilo katsella.

3½ / 5

IMDB / Rotten Tomatoes


Tagit: , , , ,

Russell Crowella on kieltämättä vähän paskan jätkän maine, enkä lähde väittämään että täysin ansiotta. Paljon on Uudesta-Seelannista kotoisin oleva suosikkinäyttelijäni vuosien varrella koheltanut, mutta nyt tarjolla on sellainen loanheittokampanja New York Postin toimesta, että vastaavaa harvoin näkee:

Russell Crowe is throwing his considerable weight around the pre-production of Nottingham, telling producers to get a new director, demanding script rewrites and, now, forcing Sienna Miller out of the flick.

Miller, who was to play Maid Marian, left the movie yesterday after being “put on hold” while shooting was pushed back from February to April. An insider said, “It is a mess. Russell never lost the weight he put on for Body of Evidence – and so the love scenes between him and Sienna would have been laughable. He’s so old and fat and she’s so young and gorgeous. It’s just . . . gross.”

Despite studio denials, we hear Crowe is trying to get director Ridley Scott fired. A studio rep acknowledged that Miller was “released” but flatly denied “these rumors” and said, ” Nottingham is moving ahead with Russell Crowe and Ridley Scott.” (New York Post)

En tiedä pitäisikö tuon olla hauskaa vai mitä. New York Postin tietolähde on selvästi todellinen sisäpiiriläinen ja poikkeuksellisen hyvin perillä Ridley Scottin ja Russell Crowen välisestä suhteesta. Tästä erinomaisena esimerkkinä hän osasi nimetä lähes oikein kaksikon viimeisen yhteisen elokuvan, Body of Liesin (Body of Evidence tietolähteen mukaan). Mitä se kertoo jutun tekijästä, että hän ei korjannut tuota lainausta tai ainakin maininnut asiasta? Tuntuu myös varsin surkuhupaisalta lukea, että Crowe ei tulisi mitenkään päin toimeen Scottin kanssa, joka on ohjannut Crowea jo neljässä elokuvassa ennen Nottinghamia. Kaikissa niissä haastatteluissa, joita minä olen lukenut niin Crowella ja Scottilla ei ole mitään muuta kuin hyvää sanottavaa toisistaan. Tämä toki kuuluu pintakiillon ylläpitämiseen, mutta jos näin ei olisi niin tuskinpa kaksikko jatkaisi yhteistyötä elokuvasta toiseen.

Mitä sitten Millerin ‘potkuihin’ tulee, niin tuossa voi olla jo jotain perääkin. On väitetty että Miller ja Crowe eivät tulleet toimeen ja ensin mainittu ei ollut tyytyväinen käsikirjoituksen viime aikoina ottamasta uudesta suunnasta. Yksi syy elokuvan jatkuvaan viivästelyyn on ollut juuri tarinan kanssa vehtaaminen – ja tämä jo ennen Crowen mukaan tuloa. Nottinghamin kuvausaikataulun siirtäminen mitä ilmeisemmin sotki Millerin kalenterin; kahden elokuvan filmaus olisi mennyt päällekkäin ja se ei luonnollisestikaan onnistu. New York Postin esittämän teorian mukaan Crowe ei suostu luopumaan ylimääräisesti painostaan. Kyseessä ovat muuten ne samat liikakilot, jotka mies hankki Body of Liesia varten erään Ridley Scottin vaatimuksesta.

On toki aina mahdollista, että olen täysin väärässä kaikissa väitteissäni. Voisin kuitenkin laittaa aika isonkin rahakasan panokseksi sen puolesta että Ridley Scott tulee ohjaamaan Nottinghamin ja pääroolissa nähdään laihtunut Russell Crowe. Australiaan kotiutunut Crowe ei mitä ilmeisimminkään ole työkaverina niitä Hollywoodin helpoimpia ihmisiä, mutta hänen ja Scottin välinen ammatillinen suhde on kuitenkin tähän mennessä toiminut erinomaisesti ja haluan uskoa sen jatkavan radallaan vielä monen elokuvan ajan.


Tagit: , , ,

The Last King of Scotland on edelleen näkemättä, eikä tällä haavaa ole erityisen korkealla hankintalistallakaan. Näin ollen Kevin Macdonaldin nimi ohjaajan paikalla ei ole mikään syy siihen, että State of Play löytyy niinkin korkealta vuoden 2009 odotuslistalta kuin sijalta seitsemän. Jonkinlaisena genremäärityksenä toimiva poliittinen draama yhdistettynä päähenkilöiden virkaa hoitaviin journalisteihin tuo kuitenkin mieleen pari niin erinomaista elokuvaa että jo tuolla päästäisiin hyvin pitkälle. Kovinkaan paljoa en State of Playn tarinasta tiedä, mutta ilmeisesti hyvin merkittävässä roolissa on kongressinedustajan murhattu rakastajatar.

Poikkeuksellisen mielenkiintoisen aihevalinnan lisäksi toinen merkittävä syy State of Playta kohtaan kokemaani ihastukseen on sen poikkeuksellisen osaava cast. Russell Crowe on ollut jo pidemmän aikaa jokseenkin kiistaton nykypäivän suosikkinäyttelijäni ja pikku hiljaa alkaa olla sen seuraavan tour de force -roolityön aika. Rachel McAdams kuuluu niihin nuoriin näyttelijättäriin, jotka ovat paitsi kauniita niin myös ennen kaikkea osaavat näytellä kenen tahansa rinnalla. Helen Mirren pitää aivan varmasti pintansa. Lisäksi mukana ovat sellaiset nimet kuin Jason Bateman, Jeff Daniels ja Robin Wright Penn.

Ennakkoon katsoen ainoa uhkatekijä näyttelijäpuolella on Ben Affleck, joka parista ensimmäisestä promokuvasta päätellen hoitaa kongressinedustajan roolin. Affleck on mielestestäni kuitenkin onneksi jonkin verran osaavampi näyttelijä kuin mitä yleinen maine antaa ymmärtää. Toki miehellä on omat pahviset esityksensä, mutta varsinkin muutoin keskinkertaisessa Hollywoodlandissa mies oli selvästi elokuvan vahvin lenkki. Paineet onnistumiseen ovat varmasti varsin suuret, sillä ensinnäkin seura on kovaa ja vähänkin huipputason alle jäävä tulkinta varmasti näkyy heti. Toisekseen tietyt tahot (minä mukaan lukien) varmasti muistavat, että Affleck korvasi sellaisen tekijämiehen kuin Edward Nortonin, joka epäilemättä olisi hoitanut poliitikon työn kunnialla.

Macdonaldin ohjaus perustuu brittiläistä tuotantoa olevaan kuusiosaiseen ja kuusituntiseen samannimiseen minisarjaan. Kyseisen paketin olemassaolo luo miellyttävän dilemman, sillä tietyllä tavalla kyseinen sarja kiinnostaa pirusti. Elokuvan tarinaa koskevat äsken esitetyt kehut pitävät totta kai paikkansa myös minisarjan kohdalla ja tämäntyylisessä juoniasetelmassa käytössä olevista lisätunneista tuskin on haittaa. Toisaalta en kuitenkaan halua olla tietoinen filmiversion tarinan yksityiskohdista, ja minisarjan ja elokuvan välillä valitsisin näiden kahden välillä joka tapauksessa jälkimmäisen. Näin ollen taidan vain kiltisti katsoa State of Playn ensin elokuvapainoksena ja tuon jälkeen hankkia sarjaversion hyllyyni (oli Macdonaldin ohjaus sitten hyvä tai ei).

Aloitin trailerilakon 15. päivä marraskuuta ja reilu kuukausi tuon jälkeen State of Playn traileri tarjosi itseään katsottavaksi. Houkuttelevaa 1080P-linkkiä klikkaamalla olisin saanut epäilemättä varsin herkullisen 2½ minuuttisen maistiaisen jo nyt odotuslistamateriaalia olevasta elokuvasta. Selkärankani kuitenkin – odotuksieni vastaisesti – piti jämäkästi pintansa, enkä ole tuon marraskuun jälkeen katsonut netistä yhtä ainoaa traileria. Tekisi mieli melkein sanoa, että olen ylpeä itsestäni. Toivon mukaan itsekuri palkitaan sitten kun State of Playn ja monet muut ilman traileri-ennakkoa jääneet elokuvat lopulta näen.


Tagit: , , , , , , ,

Body of Lies

Ohjaajana Ridley Scott, genrenä poliittinen trilleri, pääosissa Leonardo DiCaprio ja Russell Crowe sekä käsikirjoittajana William Monahan. Siinä päällimmäiset syyt sille, että Body of Lies on ollut vuoden 2008 alusta alkaen kuluvan vuoden odotuslistani ykkösnimi. Kriitikot eivät olleet kovinkaan rakastuneita näkemäänsä, mikä tietysti laski odotuksia jonkin verran inhimillisemmälle tasolle. Silti, Ridley Scott ja 3+ -arvosana on sellainen yhdistelmä, että on mahdotonta olla puhumatta pienoisesta pettymyksestä.

CIA:n operaatioiden tarkkailuhuoneita ja Lähi-idän pölyisten katujen väliä sahaava tarina esittelee kaksi terrorismin vastaista sotaa taistelevaa miestä. Roger Ferris (DiCaprio) hoitaa työtehtäviään pistoolin, kielitaidon ja nopeiden jalkojensa kanssa, kun taas Ed Hoffman (Crowe) keskittyy katselemaan satelliittikuvaa ja puhumaan puhelimeen. Kaksikon yhteispelin on kuitenkin sujuttava, jos he mielivät napata ympäri maailmaa terrori-iskuja organisoivan Al-Saleemin (Alon Abutbul.

Body of Lies

Body of Lies toimii helvetin hyvin ensimmäisen puoliskonsa. Jämäkät toimintakohtaukset ja rauhallisemmat hetket on rytmitetty niin, että etenemistahti pysyy sopivana ja jännitys korkealla. Toisen puoliskon punaisen langan muodostava uusi juonikäänne ei kuitenkaan toimi: se ei välttämättä ole mahdottoman epäuskottava, mutta tylsän epäkiinnostava se sen sijaan ehdottomasti on. Ideatasolla ihan mielenkiintoinen konsepti ei käänny Scottin ohjauksessa ja Monahanin käsikirjoituksessa kovinkaan jännittäväksi. Tiedä sitten onko David Ignatiuksen romaanissa onnistuttu paremmin.

Mollauspuolelle menee niin ikään päälle liimattu romanssi Roger Ferrisin ja arabihoitsu Aishan (Golshifteh Farahani) välillä. Heidän väliset kohtauksensa sairaalassa ja Aishan kotona toimivat, mutta ne eivät lisää mitään itse tarinaan, vaan pikemminkin vetävät huomion pois siitä. Toki Ferrisin rakkauselämällä on roolinsa elokuvan lopussa mutta kuvion olisi joka tapauksessa voinut hoitaa paremmin. Onneksi Ferrisin ex-vaimon, kieltämättä erinomaisen näyttelijättären Carice van Houtenin kaikki kohtaukset päätyivät leikkuulattialle.

Body of Lies

Body of Lies on kaunis katsella. Mitään mullistavaa Scott ei kikkarepustaan kaiva, mutta kamera-ajot, värien käyttö ja toiminnan kuvaus ovat silti ensiluokkaista. Monilla olisi paljon opittavaa Scottilta siinä suhteessa, että paukuttelu voi tosiaan olla kaaosmaista niin, että samalla katsoja kuitenkin pidetään tietoisena siitä mitä kohtauksessa tapahtuu. Poliittisen nykytilanteen saarnaus pidetään pääosin takapenkillä, mutta silloin kun on ‘asiaa’, kohtaukset tuntuvat pikkuisen mittatilaustöiltä. Väkivalta on mukavan roisia, pidin erityisesti kidutuskohtausten peittelemättömästä tuskasta.

Näyttelijät tekevät kautta linjan hyvää työtä: nimekäs pääosaduo ei Oscareita ansaitse, mutta sanoisin DiCaprion suoriutuvan työstään rahtusen paremmin. Crowen byrokraattihahmo jää valitettavan yksiulotteiseksi ja katoaa kerronnastakin aika ajoin turhan kauaksi. Castin ehdoton valopilkku on Jordanian tiedustelupalvelun Mark Strong, joka tihkuu karismaa ja vaikutusvaltaa. Reilun kahden tunnin pituutensa kanssa Body of Lies on viihdyttävä, nopeasti etenevä mutta loppuaan kohden otettaan menettävä trilleri, joka todisti että Lähi-itään sijoittuvilla elokuvilla ei voi ainakaan vuonna 2008 tehdä rahaa.

3+ / 5

IMDB
/ Rotten Tomatoes


Tagit: , , ,

Master and Commander / 3:10 to Yuma

Nottingham myöhästyy jokseenkin tasan vuodella, mutta projekti voi edelleen ilmeisen hyvin. Body of Liesin vuoksi pressikierroksella oleva ohjaaja Ridley Scott antoi haastattelun MTV:lle ja he jutteli tällaista:

Crowe is going to play both the sheriff of Nottingham and Robin Hood himself. While Scott held additional details close to his chest — saying they would take too long to describe — he did exclaim that Crowe’s dual roles would be “a good old clever adjustment of characters. One becomes the other. It changes.” (MTV)

On ollut jo jonkin aikaa tiedossa, että Crowe hoitaa sheriffin roolin, mutta tämä tulee kieltämättä yllätyksenä. Ei sillä, että mulla mitään Scottin päätöstä vastaan olisi. Russell Crowe on paitsi nykynäyttelijöistä suosikkini, niin myös erittäin muuntautumiskykyinen. Jo pelkästään maskeerauksellakin pystytään tekemään sen verran paljon, että sama kaveri pystyy kyllä hoitamaan kaksi roolia vaikkei mikään maailman kyvykkäin näyttelijä olisikaan. Crowen kohdalla tätä ongelmaa ei edes ole, sillä uskoisin kahden henkilön tulkinnan sujuvan vaikka nassu ei täydellistä muutosta kokisikaan.

Tästä lähtien tekstin lukemine saattaa sisältää juonipaljastuksia Nottinghamista. Varoitus on annettu, joten eteenpäin: CHUD:n liikkeelle laittaman huhun mukaan Crowe ei varsinaisesti näyttelisikään kahta henkilöä, vaikka kyseessä ns. tuplarooli onkin. Sheriffi ja Robin Hood nimittäin olisivat yksi ja sama henkilö, mikä toden totta olisi Scottin mainostama ’uusi näkökulma’ tuttuun tarinaan.Tähän mennessä kun on laajalti ymmärretty siten, että erona aiempiin näkemyksiin tarinasta on lähinnä se, että Sherwoodin metsien asukki on pahis, kun taas Nottinghamin sheriffistä annetaan positiivisempi kuva.

Kaikin puolin hauska huomata, että Crowe ilmeisesti uskalletaan jälleen laittaa yksin kantamaan suurikokoista tuotantoa. Muutaman peräkkäisen flopin jälkeen kun näyttelijä on ollut useammassakin elokuvassa pikemminkin ’also starring’ roolissa, kuin sinä varsinaisena julistepoikana. Ratkaisu näyttäisi myös toimineen, sillä hölmöillyillään ongelmia hankkinut Crowe ei ole enää ollut samanlaista box office –myrkkyä kuin vielä jokunen vuosi sitten.


Tagit: , , ,

James Ellroyn tiukkaakin tiukempaan romaaniin L.A. Confidential perustuva Curtis Hansonin ohjaama elokuvasovitus eroaa tarinaltaan varsin moniltakin osilta alkuperäisteoksesta. Yhdessä suhteessa ne ovat kuitenkin täsmälleen samanlaisia: sekä kirja että elokuva ovat helvetin väkeviä kokonaisuuksia pitäen otteessaan ensimmäisestä hetkestään lopun taputteluihin saakka. L.A. Confidential on loppukaneettimaisesti todettuna yksi parhaista rikoselokuvista ja elokuvista ylipäätään.

Los Angelesin poliisilaitos haluaa uudistua, mutta korruptio rehottaa. Nerokkaasti käsikirjoitettu tarina kerrotaan kolmen miehen kautta. Ed Exley (Guy Pearce) on kuuluisan poliisin poika, joten menestyspaineet vaivaavat. Lahjuksille ‘ei’ sanova kukkakeppi haluaa kenttätöihin, mutta muut eivät ole kovinkaan innostuneita asiasta. Bud White (Russell Crowe) ei ole laitoksen välkyin kaveri, mutta naisten hakkaajia vihaava lahjomaton äijä ei kysele turhia tai vältä väkivaltaa. Jack Vincennes (Kevin Spacey) pyörittää pientä sivubusinesta niin tv-sarjan konsulttina kuin huumeisiin sotkeutuvia julkkiksia narauttavana sluipailijakyttänä.

L.A. Confidentialin suurin vahvuus on sen järkyttävän hyvä käsikirjoitus. Vihjeitä mysteeristä tiputellaan sopivasti, tarina etenee kuin kiskoilla ja vaikka yllätyksiä todistetaan useampiakin, ei niitä kohdatessa tunne itseään tyhmäksi sanan negatiivisessa merkityksessä. Toki alkuperäisteksti antaa erinomaiset lähtökohdat filmatisoinnille, mutta sen verran radikaaleja uudistuksia Brian Helgeland ja Curtis Hanson ovat tarinaan tehneet, että he ansaitsevat ison halin tai kättelyn, mistä nyt kukakin tykkää. Uusintakatseluilla elämys vain vahvistuu, kun ei voi kuin ihailla tapaa jolla juonen palaset loksahtelevat paikoilleen Curtis Hansonin taitavassa ohjauksessa.

Jos on tarina timanttia, niin yhtään heikommaksi ei jää dialogi. Puhe on Ellroymaisen tiukkaa ja asiaan suoraan menevää, vivahteikasta kielenkäyttöä laiminlyömättä. Onelinereitakin viljellään, mutta ne eivät tunnu perinteiseen tyyliin irrallisilta vaan heitot on suunniteltu hahmojen suihin sopiviksi, ei katsojan huvittamiseen. Ei tietysti ole lainkaan haitaksi, että cast on täynnä miehiä, jotka tekisivät keskinkertaisestakin tekstistä mainiota: pääosatrion Crowe, Pearce ja Spacey lisäksi näyttelijälistasta täytyy erikseen mainita James Cromwell poliisipäällikkö Dudley Smithina joka murtaa dialogia erittäin muistettavalla aksentilla. Akatemia taisi antaa Kim Basingerille Oscarin tempusta johon hän ei yleensä pysty: Basinger ei ärsytä tai ole muuten vain huono.

Curtis Hanson on aika lailla hit & miss -kaveri ohjaustensa suhteen, mutta vuonna 1997 valmistunut L.A. Confidential on napakymppi. Tarinaa ei viedä eteenpäin sen enempää kikkailemalla kuin tyylittömiä kameraratkaisuitakaan käyttämällä. Kohtaukset etenevät omalla painollaan ja sujuva leikkaus takaa juuri sopivan leppoisan mutta yhtä aikaa ripeän etenemistahdin. Ammuskeluakin nähdään hitusen ja realismin tuoksu on hyvin vahva. Lopullinen välienselvittely on kaikessa sähäkkyydessään erinomainen. Ainoa pienoinen kauneusvirhe kerronnassa on prostituoidun ruumiintunnistus, jossa pientä takaumaa joudutaan pakon sanelemana käyttämään katsojan muistuttamiseksi.

L.A. Confidentialin ajankuva on hieno. Vaikka hatut onkin järjestään jätetty pois, tuntuu elokuva 1950-luvulta vaikka en tietysti ole tuolloin päivääkään elänyt. Jälleen kerran täytyy todeta, että nykyteknologiasta on noin nyrkkisääntönä pirusti haittaa rikoselokuvissa: liika apuvälineistö tekee rikostutkimuksista ja jahdeista enemmän tietokoneen ruudun tuijottelua kuin elokuvissa paremmin toimivaa etsivätyötä. L.A. Confidentialissa nyt ei varsinaisesti paljoakaan vanhoja papereita pyöritellä, mutta on mukana kuitenkin aimo annos aitoa mysteerin selvittelyä.

L.A. Confidential on – ja vertaus ontuu sillä en harrasta alaa – kuin hyvä viini: se paranee vanhetessaan. Jokaisella katsomiskerralla Hansonin ohjaus, vaikka ei enää mitään uutta tarjoakaan, pystyy viemään mukanaan. L.A. Confidential on tasaisen loistava elokuva, jossa ei oikeasti mainittavia heikkouksia ole, vaan ainoastaan tiukkaa tarinankuljetusta aina todella hienoon loppuun saakka. Vaikka Curtis Hansonin elokuva on mestarillista luokkaa lähes jokaisessa kohtauksessaan, nousee vajaan kahden ja puolen tunnin kokonaisuudesta silti lukuisia yksittäisiä tähtihetkiä. Arvosana saa tällä kertaa tehdä lopullisen tiivistyksen L.A. Confidentialista:

5 / 5

IMDB / Rotten Tomatoes


Tagit: , , , , , , , ,

Robin Hood

Ikäviä uutisia:

Ridley Scott‘s revisionist take on the Robin Hood legend will take a little longer to get to screen. Production on Nottingham, originally scheduled to begin shooting in a few weeks, has been indefinitely postponed and probably won’t get back and up and running until well into 2009. Script concerns, location problems and the threat of a SAG strike all combined have Universal Pictures and Imagine Entertainment concerned enough to shut everything down for now and wouldn’t be able to resume until next spring.

Vaikka Nottingham kaikista (monista) Ridley Scottin tulevista ohjaustöistä se lähtökohtaisesti riskialtein ehkä olikin niin mahdollisesti juuri sen vuoksi sitä kohtaan olin kovin utelias. Jos joku never heard -luokan kaveri olisi lähtenyt tekemään uutta elokuvaa rikkailta varastavasta jousimiehestä niin olisin sanonut kauniisti ‘ei vois vähempää kiinnostaa’, mutta Scottilta olen tottunut saamaan 2000-luvulla laatua.

Scott tuntuu haistavan lähestyvän hautakomennuksen, joten leffoja tulee nykyisin elokuva per vuosi -tahdilla. Tässä kohtaa tämä tarkoittaa sitä, että todennäköisesti pian saamme lukea muutamasta näyttelijäkiinnityksestä ja pika pikaa kuvausvaiheeseen etenevästä projektista. Potentiaalisia ehdokkaita ei ainakaan puutu, miten olisi vaikka kostotarina The Low Dweller tai maasta taivaaseen kehutun romaanin Blood Meridian filmaus? Mulle kelpaa molemmat, mutta jos valita pitäisi niin Cormac McCarthyn westernia voitaisiin hiljalleen alkaa siirtää valkokankaalle.


Tagit: , , ,

American Gangster, Universal Pictures

Teksti sisältää juonipaljastuksia American Gangsterista.

Ridley Scottin ohjaama rikosdraama American Gangster (arvostelu) tuli alunperin katsottua teatterissa ja pidin näkemästäni suuresti. DVD:lle muodin mukaisesti nakattu extended edition tuli tarkastettua eilen. Ridley Scottin ohjauksissa näiden ‘vaihtoehtoisten’ versioiden nimeämisperiaate kertoo jo hyvin usein sen, mitä sopii odottaa. Blade Runnerin ja Kingdom of Heavenin (arvostelu) Director’s Cutit ovat selvästi parempia kuin teattereissa nähdyt versiot. Taas toisaalta Gladiatorin (arvostelu) extended edition lisää muutamia turhiakin hetkiä kokonaisuuteen. Scotin mukaan hän suosii Gladiatorin kohdalla teatterileikkausta ja lisätyt hetket ovat materiaalia, jotka ‘katsoja saattaa mahdollisesti haluta nähdä’.

Vähemmän yllättäen American Gangsteriin lisätyt kohtaukset eivät juuri ilonaiheita tarjoa. Pariin kertaan ne antavat lähinnä ‘tämä kohtaus on jo nähty’ -fiiliksen, muutoin ne puolestaan lähinnä rikkovat kerronnan sujuvuuden. Näkyvimmät muutokset ovat heti elokuvan alussa ja lopussa. Uudessa loppukohtauksessa elokuva ei pääty siihen hetkeen, kun Frank Lucas (Denzel Washington) pääsee vankilasta. Sen sijaan leikkaus vie kameran Richie Robertsiin (Russell Crowe), jonka kanssa Lucas kävelee pitkin New Yorkin katuja muutaman minuutin. Päähenkilöiden välinen keskustelu ei tuo elokuvaan mitään uutta ja tuhoaa aiemmin hienon viimeisen kuvan. Tässä vaiheessa lienee selvää, että en pitänyt pidennetystä leikkauksesta yhtä paljon kuin teatteriversiosta.

American Gangster, Universal Pictures

American Gangster oli itselleni viime vuoden odotetuin elokuva, ja oli mukava nähdä että hype ei ollut päässyt vaikuttamaan alkuperäiseen katselukokemukseen. Suurimmat moitteet leffan suhteen koskevat nimenomaan näitä extended editionia uusia kohtauksia, elokuva ilman niitä on edelleen erinomainen. 17 minuuttiakin pidempänä Scottin ohjaus toimii edelleen pääosin oikein hyvin: tunnelma on tiukka, henkilöt mielenkiintoisia, näyttelijät iskussa, kerronta ja kuvaus sujuvaa sekä luotu maailma realistisen oloinen.

Extended edition: 4 / 5
Teatterileikkaus: 4½ / 5


Tagit: , , , , ,

Manhattan, MGM

Odotuslistan kärkisijaa koko viime vuoden hallussaan pitänyt Ridley Scottin ohjaus American Gangster suvaitsi vihdoin perjantaina saapua Suomeen. Turhankin korkeat odotukset eivät onneksi jääneet palkitsematta, vaan Frank Lucasin (Denzel Washington) tarina autonkuljettajasta New Yorkin huumekaupan kuninkaaksi vei mukanaan. Lucasin uran loppumista koittaa parhaansa mukaansa jouduttaa etsivä Richie Roberts (Russell Crowe), joka sanoo ‘ei’ lahjuksille ja helpoille ratkaisuille. American Gangsterin tarinassa ei sinällään ole mitään uutta, rikollisten nousuja ja tuhoja on nähty ennenkin. Ridley Scott on vain kertonut ja toteuttanut tarinan keskimääräistä selvästi paremmin.

1970-luvun New Yorkiin sijoittuva elokuva on miellyttävää katsottavaa. Kameran käyttö ei ole niin maalailevaa ja kauniita kuvia tarkoituksellisti hakevaa kuin Scottin elokuvissa yleensä. Rauhallista ja sulavaa kuvausta ynnä leikkausta tukee viimeisen päälle toteutettu puvustus ja lavastus. American Gangster on lähes kokonaisuudessaan kuvattu aidoissa paikoissa, pelkästään Harlemissa filmiä tuhlattiin n. 50-60:ssä kulmassa. Ridley Scottin New York ei ole Taxi Driverin tyylinen maanpäällinen likakaivo, mutta kaukana paratiisista kuitenkin. Asuista sen verran, että kauluspaidoista, nahkatakeista ja pilotti-laseista koostuva tyyli miellyttää kovasti silmääni.

Yhä elossa oleva Frank Lucas on ollut yhdessä Richie Robertsin kanssa konsulttina American Gangsterin teossa. Tästä huolimatta ensin mainittu on todennut elokuvasta vain noin 20%:n olevan totta. Joillekin tämä on varmasti suurenkin itkuraivarin paikka, itselleni ei. Tärkeintä on tapahtumien uskottavuus. Se puoli onkin erinomaisessa kunnossa, asiat tapahtuvat loogisesti ja ovat aina selitettävissä. Jonkin aikaa kovasti muodissa ollut cliffhanger-lopuilla kikkailu tuntuu olevan ainakin hieman väistymässä. Niin American Gangster, Zodiac (arvostelu) kuin Michael Clayton (arvostelu) malttavat viedä tarinansa rauhassa loppuun. Jännityksen kohottamiseen ei tarvita kiihtyvää juonenkuljetusta tai halpoja tehokeinoja. Osaava kerronta riittää.

American Gangster ei ole virheetön elokuva. Reiluun kahden ja puolen tunnin kestoon on mahtunut muutamia hetkiä, jolloin tarina ei oikein etene. Lucasin palkintovaimo (Lymari Nadal) jää vähän tarpeettomaksi hahmoksi, mutta muut sivuhenkilöt toimivat järjestään erinomaisesti. Hahmoja on kohtuullisen runsaasti, mutta heistä jokaisesta annetaan juuri riittävästi – usein minimaalisesti – tietoa, että heidän osansa toimivat. Autoaan rakastava, omantuntonsa jo ajat sitten myynyt etsivä Trupo (Josh Brolin) olisi ansainnut vaikka oman elokuvansa. Jokainen hänen kohtauksensa on täynnä vaarallista tunnelmaa, jota ei elokuvasta muutoinkaan puutu.

Denzel Washington ja Russell Crowe, kaksi sukupolvensa Oscar-palkittua huippunäyttelijää. Washingtonin riittävällä vimmalla tulkitsema Frank Lucas on tarinan keskipiste; elokuvan nimi on American Gangster, ei American Cop. Hyvässä tikissä olevan Crowen Richie Roberts on kuitenkin selkeästi toisessa pääroolissa. Elokuva luo Lucasista ja Robertsista kuvan ristiriitaisina miehinä, heillä on niin hyveensä kuin paheensa. Lucas rakastaa perhettään, mutta voi tylysti murhata kenet tahansa. Roberts on lahjomaton kyttä, jonka siviilimaailmaa ympäröi petos ja epäonnistunut avioliitto. Osaamattomissa käsissä Lucasin riemunhetkiä usein säestävät kuvat elämäänsä tuhoavista narkkareista saattaisivat tuntua saarnaavilta ja päälle liimatuilta. Ne kädet eivät kuitenkaan kuulu Ridley Scottille, joka on jälleen tehnyt pienen mestariteoksen.

4½ / 5

IMDB / Rotten Tomatoes


Tagit: , , , , ,

3:10 to Yuma, Lionsgate Films

Walk the Line (arvostelu) ei ole mikään mestariteos, mutta sen kaliiberin draama kuitenkin että James Mangoldin 3:10 to Yumaa on tullut odoteltua luottavaisena. On aina mukava kun odotukset palkitaan. Villiin länteen sijoittuvan tarina keskittyy kahteen erilaiseen mieheen. Joukkionsa kiistämätön johtaja Ben Wade (Russell Crowe) on hankkinut elantonsa ryöstelemällä. Rapatessa roikuu, joten muutama murhakin on tilille kertynyt. Dan Evans (Christian Bale) on velkaa kaiken mahdollisen eikä hänen vanhempi poikansa pidä isäänsä juuri minään miehenä. Raha motivaationaan Evans lähtee mukaan ryhmään, jonka tehtävänä on saattaa Wade telkien taakse.

Ohjaaja Mangold on tehnyt silmiä hivelevän westernin. Maisemilla elvistelyä ei nähdä, mutta kauniin karu ympäristö luo 3:10 to Yumalle komeat puitteet. Toiminta on kuvattu nykytrendin vastaisesti hyvin selkeän näköiseksi. Jatkuvasti on käsitys siitä kuka menee missäkin ja kenellä on tiukka paikka. Lopussa räiskintä tosin menee aikamoiseksi Arska-ammuskeluksi, kun kukaan ei tunnu osuvan mihinkään. Revolverien mukana olo tuo kuitenkin välienselvittelyyn raikkaan tuulahduksen. Leonemaisia kaksintaisteluja kaipaavat joutuvat pettymään, 3:10 to Yuma on tässä suhteessa lähempänä Open Rangea.

3:10 to Yumasta löytyy kolme erityisen hyvää roolisuoritusta. Russell Crowe on karismaattinen ja hänen dialoginlausuntansa on jälleen sykähdyttävää kuultavaa. Crowe tuo hienosti esille hahmonsa luonteen jokaiselle pienelläkin ilmeellä. Alun Gladiator-kumarruksesta pisteet ohjaajalle. Bale ei jää pekkaa pahemmaksi. Evansin ongelmat näkyvät suoraan miehen kasvoilta. Batmanin ja Maximuksen väliset kohtaukset ovat poikkeuksetta näyttelyn juhlaa. Heidän suorituksensa eivät kuitenkaan yllättäneet, mutta Ben Fosterin työskentely on mallia ‘mistäs tämä nyt tuli?’. Kliseinen ilkimys ei Fosterin näpeissä ei muutu korniksi hirviöksi.

Kerronnan suurin vahvuus on sen tasaisuus. Remaken käsikirjoituksessa ei tunnu olevan yhtä ainutta ylimääräistä tai tarpeetonta kohtausta. Juonenkäänteistä ainoastaan lopun ratkaisut aiheuttavat hieman narinaa, mutta toisaalta nekin ovat loppupeleissä ihan järkeenkäypiä. Mangold on luonut elokuvaansa vahvan tunnelman. Kritiikkiä tosin voisi antaa siitä, että aikakauden fiilistä ei välttämättä aina täysin tavoiteta, vaan 3:10 to Yuma tuntuu kovin modernilta. Itselleni on kuitenkin huomattavasti tärkeämpää se, että räväkköjen tapahtumien luoma tiukan tilanteen tuntu säilyy myös syketasoltaan alhaisempiin kohtauksiin. 3:10 to Yuma on erinomainen elokuva, yksi vuoden 2007 parhaista.

4½ / 5

IMDB / Rotten Tomatoes


Tagit: , , , , ,

A Good Year, 20th Century Fox

Kuten täällä annoin ymmärtää, niin State of Play vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta projektilta. Pitt ei kuitenkaan ollut tyytyväinen hahmoonsa, ja koska käsikirjoituksen muokkaaminen ei WGA-lakon takia ole mahdollista, lähti hän lätkimään tuotannossa. Näin ainakin Pittin edustajat antavat ymmärtää. Kuvausten piti alkaa marraskuussa, joten paniikkinapin lisäksi Universalilla painettiin kännykästä Russell Crowen agentin puhelinnumeroa.

Russell Crowe has committed to star in State of Play in a development that keeps the Kevin Macdonald-directed film on course to begin production this year. Crowe joins Edward Norton, Helen Mirren, Rachel McAdams, Jason Bateman and Robin Wright Penn, who were all locked into pay-or-play deals when Brad Pitt abruptly exited the project just before Thanksgiving.

Crowe will play a politico-turned-journalist who spearheads his newspaper’s investigation into a killing that leads to a fast-rising pol (Norton). The journalist faces two conflicts: He once ran campaigns for the pol and was his confidant, and the journo develops a romance with the pol’s estranged wife (Wright Penn).

The studio was optimistic that it would keep the State of Play cast, even with a November production start pushing to early. (Variety)

Kaikki kunnia Brad Pittille, jolta mielellään näkisi enemmänkin tämän kaltaisia – ainakin oletusarvoisesti – haastavampia projekteja. Jos Pittin piti kuitenkin lähteä, niin kukas olisikaan sen parempi korvaaja kuin plaaneetan tämän hetken paras näyttelijä, Russell Crowe? Voi toki olla, että kuvittelen taas vaihteeksi omiani, mutta mielestäni Crowe on kiristänyt työtahtiaan huimasti verrattuna 2000-luvun ensimmäiseen puoliskoon.

Paljolti tämä kasvanut työinnostus varmasti johtuu siitä, että miehelle kävi erinomaisesti sujuneen 2000-luvun alun jälkeen ohraisesti. Puhelimia lenteli, ja muutoinkin Crowen julkisuuskuvasta muodostui vähemmän kadehdittava. Parin taloudellisen pettymyksen (Cinderella Man, Master & Commander) ja yhden totaalisen flopin (A Good Year) jälkeen Crowe oli ajautunut tilanteeseen, jossa hänen nimestään oli elokuvan julisteessa yhtä paljon haittaa kuin hyötyä. Liian monet välttivät leffaa jo sen takia, että Mr. Crowe sattui olemaan pääosassa.

Näyttää kuitenkin hitusen siltä, että Crowe on oppinut jotain. 3:10 to Yumassa hän teki dollareilla mitattuna comebackin juuri sellaisessa roolissa, jossa yleisön on häntä helpoin sietää: karismaattisena pahiksena. Tammikuun lopussa Suomeen saapuvassa American Gangsterissa hän on ilmeisesti pääosan sijaan astunut pienempään rooliin, Denzel Washington on elokuva The Nimi. Kumpainenkin leffa on menestynyt mainiosti ja Crowe on ymmärtänyt pitää malttinsa kurissa.

Ihan omin voimin Russell ei vielä ensi vuonnakaan uskaltaudu elokuvaa lippuluukulle kantamaan, vaan niin Body of Liesissa kuin State of Playssa hänen rinnallaan on toinen tunnettu miesnäyttelijä (Norton, DiCaprio). Mahdotonta tietysti vielä sanoa kuinka Crowen ura jatkossa kehittyy, mutta ainakin nyt näyttää huomattavasti paremmalta kuin vuosikausiin. Toivoa sopii, että Crowe loisi nimensä uudestaan ja näin ollen pysyisi Hollywoodin A-listalla. Mies on sen luokan lahjakkuus, että en todellakaan haluaisi hänen katoavan mihinkään.


Tagit: , ,

A Good Year, 20th Century Fox

LUE ARVOSTELU


Tagit: , , , , ,

American Gangster, Universal Pictures

Ridley Scott palasi viime viikonloppuna virallisesti hittikantaan elokuvallaan American Gangster. Odotuslistani ykkönen rohmusi ensimmäisen kolmen päivänsä aikana 43,6 miljoonaa dollaria, jota voidaan pitää erittäin positiivisena yllätyksenä. Vertailun vuoksi The Departed jäi 27 miljoonaan. Asiantuntijoiden arviot liikkuivat Gangsterin suhteen hieman yli 30 miljoonassa, joten bonusta napsahti reilu 10 miljoonaa.

Kyseessä on molemmille leffan tähdille uran paras avaustulos. Hyvin tasaisesti elokuvan kuin elokuvan tuottavaksi punnertanut Denzel Washington ei kumma kyllä ole kertaakaan urallaan 30 miljoonaa puhkaissut, vaikka 20 onkin lähes rutiininomainen suoritus. Russell Crowen avausviikonloput ovat taas olleet oikeastaan viimeiset 6 vuotta järjestään jonkinasteisia pettymyksiä.

Elokuvien dollaritulot eivät kuitenkaan (onneksi) määritä niiden laatua. Hyvänä ohjenuorana toimiva Rotten Tomatoes näyttää American Gangsterille tässä vaiheessa lukua 78%. 135:sta arviosta 105 on ollut positiivisia. Alun ylistävien näkemysten jälkeen prosenttilukua voi pitää pienoisena pettymyksenä. Hyvänä puolena kehuvat arviot sitten ovat yleensä olleet todella positiivisia, enkä ole kovinkaan moneen ‘ihan kiva’ -juttuun törmännyt. Parempi näin kuin korkea %-luku ja puolittain innokkaita arvioita.

Linkki: juttu viime viikonlopun box officesta


Tagit: , , ,

American Gangster, Universal Pictures

Taas vaihteeksi American Gangster -asiaa. Arvosteluita ei ole ensimmäisen kahdeksan lisäksi Rotten Tomatoesiin ilmestynyt, mutta ei toki tee pahaa niitä nytkään lukea. Markkinointikoneisto tekee parhaansa tehdäkseen Gangsterista ensimmäisen Ridley Scott -ohjauksen sitten vuoden 2001 Black Hawk Downin, joka tienaa pelkästään USA:ssa 100 miljoonaa dollaria. Haamurajan ylittäminen ei ole mitenkään mahdoton ajatus, joskin vaatii ‘jalkoja’, kuten Jenkki-serkut asian ilmaisevat. Tuskinpa tämä kuitenkaan nimekkäistä näyttelijöistään huolimatta juuri yli 30 miljoonaa parhaimmillaankaan tulee ensimmäisen kolmen päivän aikana nettoamaan. Toivoahan aina saa.

Nyt tarjolla on määrältään laaja, mutta sisällöltään köyhä kasa haastattelu, joissa puhumaan pääsevät about kaikki kahvinkeittäjää tärkeämmät kuvauspaikalla pyörijät. Mielenkiintoisesti myös elokuvan päähenkilöiden real life -vastineita on haastateltu. Vähemmän jännittävää on kuitenkin todeta, että alle pariminuuttisissa pätkissä keskitytään pääasiassa kavereiden kehumiseen. Täytyy olla jonkin helvetin tutkimuksen tulos, että se salaperäinen suuri yleisö todella haluaa tekijöiden ylistävän leffan tekoprosessia maasta taivaaseen, tuskin näin tylsiä haastatteluja muuten nähtäisiin.

Linkki: haastattelut


Tagit: , , ,

American Gangster, Universal Pictures

Mistä ohjaaja 2000-luvun markkinointia yhä enemmän ja enemmän painottavassa elokuvabisneksessä tietää, että häntä arvostetaan niin studion seinien sisä- kuin ulkopuolella? Siitä kuinka selvästi hänen nimensä tuodaan esille markkinointikampanjassa. M. Night Shyamalan lienee jonkinlainen ääriesimerkki tästä, ilmiöksi noussut mutta parilla viimeisellä elokuvallaan takaisin kuolevaisten joukkoon tippunut Sixth Sense -ohjaaja / käsikirjoittaja on saanut nimensä elokuvien postereihin isommalla fonttikoolla kuin mitä itse title on. Saavutus se on sekin.

Aivan tusinamiehiä ei ole Ridley Scottikaan, jonka tuoreimmasta ohjauksesta American Gangster on vihdoin ja viimein julkaistu kunnon kasa varsin edustavia promokuvia. Ohjaaja itse on päässyt parttiarallaa puoleen tusinaan otoksista, pääosissa ovat toki rikosdraaman nimekkäät näyttelijät Denzel Washington ja Russell Crowe. 20 minuuttia vaille kolmetuntisen elokuvaa kohtaan odotukset tuntuvat vain kasvavan jokaisen mainoskikan jälkeen yhä suuremmiksi. Suomeen tätä saadaan näillä näkymin odottaa aina tammikuun 25. päivään saakka, kun länsinaapurissa huumekaupan kuvioita päästään ihmettelemään jo kaksi kuukautta aikaisemmin. Ei muuten ole ollenkaan reilua.

Kuvat: linkki


Tagit: , , , ,

3:10 to Yuma, Lionsgate Films

Jos Russell Crowesta vain suinkin on jotain uutisoitavaa, se ilmestyy tänne varsin nopeasti. Tämä ei sitten ole lupaus, olen nimittäin huomannut että varsinkin viime aikoina olen ollut poikkeuksellisen huono niiden pitämisessä.

Russell Crowe has a cameo in The Dark Knight – no doubt enticed into playing a part by pal and 3:10 to Yuma co-star Christian Bale. Bruce Wayne himself says “Russell’s going to actually be in the new Batman movie, which is a big surprise and I want to reveal it to everybody right now” (IF Magazine / Moviehole.net)

Olettaen, että Bale ei vain pidä hauskaa lehdistön kustannuksella, niin ihan kiva pikku lisä ensi vuoden yhteen odotetuimmista elokuvista. Crowe tuskin tekee mitään maagista leffassa ja vielä todennäköisemmin hänen pieni roolinsa ei elokuvan laatuun millään tavalla pääse vaikuttamaan. Siitä huolimatta, nimekkäitä kavereita – ja varsinkin jos he ovat omia suosikkeja – on aina kiva nähdä pienissä yllätysrooleissa. Aivan mahdottomalta ei papereissani tuntuisi myöskään se, että Crowe jossain vaiheessa pomppaisi suurempaankin saapaspariin tuoreessa Batman-sarjassa, hänen näköisensä kaveri voisi hyvinkin sopia Nolanin luomaan uuteen uljaaseen Gotham Cityyn.

Ensi vuoden hype-elokuvien ykkösnimiin kuuluvasta The Dark Knightista tämän vuoden puolelle. Crowelta on loppuvuodesta tulossa pari todella kovan näköistä pätkää teattereihin ja 3:10 to Yuma on niistä toinen. Sen suuremmitta pärinöittä todettakoon, että James Mangoldin ohjauksesta on napsahtanut nettiin iso kasa uusia kuvia. Hyvältä näyttää edelleen, se ei tosin nähtyjen pätkien jälkeen ole enää minkäänlainen yllätys.

Kuvat: linkki


Tagit: , , , , ,

A Good Year, 20th Century Fox

Paras-uutinen-ikinä-missään (Leffablogi.com saattaa silloin tällöin sortua liioitteluun):

Leonardo DiCaprio is getting some new company in his upcoming Body of Lies. According to Variety, Russell Crowe has joined the cast of the Ridley Scott drama. The story revolves around a CIA boss, played by Crowe, who teams up with an operative played by DiCaprio.

Orkesteri, pyydän. *Orkesteri alkaa soittaa juhlallista musiikkia*. Juuri näin! On hyviä elokuvauutisia ja sitten on niitä, jotka saavat hymyilemään vielä ensi viikollakin (ja eletään kuitenkin vasta torstaita). Jo AIEMMIN keräilin itseäni superlatiivi-boxista, mutta tuolloin Russell Crowen mukana olosta ei ollut edes huhuja tarjolla. DiCaprio ja Crowe, molemmat kaverit löytyvät näyttelijälistani ihan terävimmästä kärjestä, top4 sijoitukset irronnevat molemmille. Mahtavaa nähdä kaksikon työskentelevän yhdessä. Luvassa ei voi olla kuin poikkeuksellisen hienoja oppitunteja laadukkaasta näyttelemisestä. Body of Lies on muuten neljäs elokuva, joka on tulossa Ridley Scott / Crowe -duolta. Ja jos (kun) multa kysytään, niin tuossa ei ole ensimmäistäkään liikaa.

Vuoden 2008 (tai 2009) odotuslistaa on ihan turhaa jopa mun täysin hairahtaneella hehkutusinnollani tehdä vielä tässä vaiheessa, mutta jos Body of Lies ei sen listan kärjestä löydy, niin siihen tarvitaan pieni ihme, varsinkin kun James Cameroninkin seuraava mestariteos (niinpä niin) taitaa siirtyä vuodelle 2009.


Tagit: , , ,

3:10 to Yuma, Lionsgate Films

Jos American Gangsterin muuten mainion trailerin kohdalla tuli pikkuisen maristua siitä, että eilen Ykkösen Inside the Actors Studiossa vieraillut Russell Crowe ei saanut tarpeeksi sekunteja osakseen, niin 3:10 to Yuman kohdalla mokomaa ongelmaa ei ole. Muutoinkin James Mangoldin western-remake näyttää pirun hyvältä. Crowe mustaan pukeutuneena pahana poikana ja Christian Bale tämän vartijana partansa kanssa näyttää kovasti kellertävältä jalometallilta. Kaksikolla tullee olemaan rutkasti yhteisiä kohtauksia, mikä jo sinällään lupaa hyvää elokuvaa. Toivoa sopii, että villin lännen kuvaus olisi mahdollisimman karua ja muutamat välähdykset trailerissa tähän suuntaan viittaavatkin. Kuluvan vuoden odotuslistalla 3:10 to Yuma löytyy hyvinkin korkealta ja traileri oikeastaan vain lisäsi odotuksia, toivon mukaan lopullinen tuote ei petä.

Traileri: HD 480PHD 720PHD 1080P


Tagit: , , , ,

Leffablogi is powered by Wordpress | Copyright © 2007-2010 Jouko Luhtala
Theme © 2005 - 2009 FrederikM.de
BlueMod is a modification of the blueblog_DE Theme by Oliver Wunder